Pimpula näytillä

Pihka korkkasi tänään näyttelyuransa Kajaanin ryhmänäyttelyssä. Pallohallissa pidetyssä näyttelyssä tuomarina toimi Jaana Hartus. Narttujen junnuluokassa kisasi 6 tollerin alkua. Joukossa oli myös Pihkan sisko Caro. Molemmat sisarukset saivat arvostelupaperiin merkinnän EH. Ja kummankin arvostelupöytäkirjat olivat aivan mukavaa luettavaa. Alla olevan arvostelun lisäksi tuomari oli tokaissut Teresalle kehässä, että "wau mitkä lihakset". Pihka lienee siis ainakin paininut Viskin kanssa tarpeeksi.

Näin pöytäkirjassa: "Erittäin hyvä tyyppinen, mutta vielä kesken kehityksen oleva juniorinarttu, jolla hyvä ryhti. Erinomainen lihaskunto, hyvät raajat. Hyvä pää ja ilme. Runko saa vielä täytelöityä. Tyypillinen ???ilme. Vielä kapea edestä ja takaa." Voi kun saataisiin vaikka apteekkarit kehään sihteereiksi, niin sais käsialastakin selvää.

Oli kiva tavata Caron isäntäväkeä ja jutustella kuulumisia. Vaikka fyysisesti Pihka oli Caroa suurempi kaikin tavoin, oli luonteessa enemmän yhtäläisyyksiä. Samoja kujeita harrastetaan molemmissa perheissä. Seuraavan kerran katsellaan näyttelykehien suuntaan jahka saadaan pikkuisen karvaa koiralle. Nyt oltiin liikkeellä kovin kevyellä turkilla.

Tokoamassa

Nyt on mämmit syöty ja arki koittanut. Meidän pääsiäinen huipentui eilen Siilinjärvellä pidettyyn toko-kokeeseen, johon Viskin kanssa osallistuimme. Koe järjestettiin paikallisen pankin parkkihallissa ja avoin luokka päätti kokeen. Aikataulu oli pitänyt kutinsa sen verran hyvin, että luokka starttasi pikkuisen etuajassa, ja näin ollen päästiin tositoimiin ilman odottelua. Tuomarina toimi Erkki Shemeikka.

Paikalla makuun kaikki luokan koirat suorittivat yhdessä erässä. Kuusi koiraa siis rivissä, Viski rivissä keskellä. Paikalla makuu meni ongelmitta, pisteitä 10. Seuraaminen taluttimetta alkoi kivasti. Viski seurasi sopivalla etäisyydellä ja käännökset olivat ok. Sarjan puolessa välissä oli pitkä suora, johon sisältyi juoksuosuus. Tuossa kohtaa seuraaminen alkoi herpaantumaan ja päättyi sitten lopuksi perusasennon sijaan seisontaan... Pisteitä 8. Maahan meno olikin sitten ohjaajan moka. Tämän liikkeen tiedän olevan se satavarma osa, joka onnistuu "aina". Niin paljon siihen luotin, etten silmäkulmalla seurannut tapahtumia. Liikkeenohjaajan käskystä käännyttyäni näin Viskin yllättäen seisovan. Nollat tuli Shemeikan mukaan täydellisesti suoritetusta väärästä liikkeestä. Luoksetulosta saatiin 7,5 pistettä. Viski pysähtyi käsimerkkiin tosi löysästi ja liikkui varmaan 2,5 metriä merkin jälkeen. Seisominen seuraamisen yhteydessä onnistui uudemman kerran täydellisesti, pisteitä 10. Noutoon otin Viskille järjestäjän kapulan. Hieroin siihen omaa hajua käsistäni juuri ennen suoritusta. Viski meni reippaasti kapulalle, nuuski otekohtaa tovin ja lähti palauttamaan sitä kapulan päästä kiinni pitäen. Pudotti puolessa välissä ja edelleen kapulan päästä kantaen suoritti liikkeen loppuun. Erittäin ruma suoritus, pisteitä 7. Kauko-ohjauksessa käskyt meni perille, mutta Viski liikkui suorituksen aikana oman mittansa minua kohti. Pisteitä siitä 8. Estehyppy oikeastaan kruunasi tietyllä tavalla tuon pieleen menneen koesuorituksen. Viski lähti käskystä liikkeelle parin metrin päästä esteestä ja seisahti esteen eteen. Uudella käskyllä nappisuoritus, pisteitä 8. Yritin tuossa muistella milloin Viski olisi viimeksi kieltäytynyt tokossa esteellä. Eipä tule mieleen kertaakaan sen jälkeen, kun tokoestettä aikanaan alettiin treenamaan... Kokonaisvaikutelmasta saatiin 9 ja tuomarin kehut erittäin miellyttävästä koirasta, jonka tokoilua on mukava katsella. Kokonaispisteet 151,5 ja avo2. Sen verran tuli maukkaita seisomisia liikesarjaan, että taidan liittyä Kainuun Kanakoirakerhoon.

Nyt otetaan luoksetuloon, noutoon, ja kaukokäskyihin viikon mittainen tehokuuri ja testataan osaaminen Kannuksessa 22.4. Jospa siitä olisi apua noihin ongelmiin. Takapenkillä matkaseurana olleet bretoni Nala ja Heikkisen Elina kisasivat myös avossa saaden tulokseksi AVO1:n ja sitä myötä uuden koularin TK2. Onnittelut mallikkaasta suorituksesta!

~J

Olipa kerran...

Taas on reilu viikko vierähtänyt. Varrelle osuu Tollerikerhon nometiimin valmennus Kangasalla. Miihkisen Veijon opissa tuli ajatuksen aihetta ja uusia kokemuksia. Vedettiin sellaista treeniä, ettei ennen ole päästy kokeilemaankaan. Kahdeksan tolleria rivissä suorittaa kukin vuorollaan tehtäviä. Luulisi ainakin maltin kasvavan… Harjoitteet on kuvattu pilkulleen tuolla Rasmuksen kotisivuilla. Viski kävi viikolla myös Sanna Uhlbäckin hierottavana. Lanneselän alueelta löytyi kipuisuutta, mutta ei mitään huolestuttavaa. Normaalia aktiivisen koiran lihaksiston tukkoisuutta, johon huolellinen hieronta auttoi. Seuraava ”kontrolli” varataan tuonne alkukesään, jos ei mitään syytä aiemmin ilmene.

Kohokohtana meillä on kuitenkin pääsiäisen kunniaksi duppelitreeni, josta seuraavassa vähän stooria… Olen jo pitkään miettinyt kahden noutavan koiran käyttöä riistatyössä yhtä aikaa. Omat koiramme, joista toinen on vielä keskenkasvuinen kakara ja toinen muuten vaan innokas, sopivat mielestäni erittäin hyvin tähän rooliin. Päätin lähteä testaamaan tätä metodia hakuruudun avulla. Ruutuun vietiin kolme tusinaa variksen raatoa edellisenä päivänä. Aamun koittaessa pakkanen vielä paukkui napakassa reilun kymmenen asteen lukemassa. Päätin antaa kellon kulkea ja lämpötilan nousta, jotta varikset edes vähän sulaisivat. Lähdimme treeniin iltapäivän alkaessa. Ruudusta nousikin yhteishaulla helposti kaksi tusinaa vaakkua. Upeaa nenän käyttöä seurasi molemmilla maukkaat palautukset. Usein miten molemmat koirat palauttivat yhtä aikaa riistaa ilman minkäänlaista häiriötä toisistaan. Homma eteni suunnitellusti, kunnes huomasin koirien kiinnittävän lähetyspaikalla huomiota johonkin ruudussa.


En ollut mielestäni kuullut sieltä ääniä tai nähnyt mitään kummallista. Lähetin kuitenkin koirat yhteishakuun ja jäin odottamaan riistojen palautumista. Kesti tovin eikä mitään kuulunut. Siinä taisi mennä tunti, vähän toistakin. Aloin huolestumaan ja lähdin kävelemään ruutuun koiria etsimään. Tovin hangessa rämmittyäni kohtasin uskomattoman näyn. Koirat olivat löytäneet elävää riistaa ruudusta ja retuuttivat sitä innoissaan. Niiden hampaisiin oli joutunut PÄÄSIÄISTIPU!

Tuo tipu oli suurin koskaan näkemäni yksilö ja melkein itsekin sitä säikähdin. Käsi hamusi haulikon kantohihnaa kunnes muistin, että Pääsiäistipu on rauhoitettu tähän aikaan vuodesta. Käskyni ja pillitykseni kaikuivat kuuroille karvaisille korville, enkä saanut retuutusta loppumaan. Onneksi Pääsiäistipu suhtautui tilanteeseen rauhallisesti ja otti ohjat omiin räpylöihinsä. Esimerkillisen hienosti se rauhoitti Viskin ja Pihkan.

Tipu teki tuttavuutta koirien kanssa ja alkoi leikittämään niitä. Nuo kolme löysivät yhteisen sävelen nopeasti ja jäin sivustakatsojan roolin. Lumi pöllysi ja koirat nauroivat. Siinä se silmä lepäsi, kun näki miten omat koirat nauttivat uudesta tilanteesta.

Lopuksi vein Pihkan autoon ja jätin Viskin vielä treenaamaan tokoa tipun kanssa. Viskin yhteistyö uuden ohjaajan kanssa oli mallikasta ja sain siitä itsekin pari hyvää vinkkiä tuleviin tokotreenihin. Luoksetulot napsahtelivat perusasentoon kyselemättä. Kaunista katseltavaa… Tällaisia päiviä osuu kohdalle aivan liian harvoin.

Toivotan hauskaa vappua… sori – pääsiäistä kaikille tutuille! Ei tämä harrastaminen saa liian vakavaa olla.
~J

Kuvien copyright: Raija Pääsiäis-Närhi