Riistatreeniä pakkasessa

Kävimme tänään treenaamassa nomea kirpeässä pikku pakkasessa. Asteita oli reilut parikymmentä ja kuten alla olevista kuvista näkyy tassuja meinasi välillä palella itse kenelläkin. Varikset meni heti koviksi koppuroiksi, eikä sekään helpottanut treeniä. No tulipahan käytyä. Ihan heti ei tarvitse tuollaisella säällä uudelleen lähteä.

Viskille otin perusjuttuja. Pienen haun ja yhden linjalle lähetyksen. Halusin nähdä miten se käyttäytyy riistan kanssa ja palauttaa ne. Kuten arvaus olikin haku toi nopeasti 3 varista talteen. Viimeiseksi jätin hankeen piiloon kaivetun ohjausriistan, joka sieltä löytyikin pitkähkön lähihaun jälkeen. Mistä lie johtunut tuo pitkähkö etsiskely. Oliko keli niin kova, että vei tuoksut mukanaan vai jäikö ne hankeen - en tiedä. Se oleellisin anti oli kumminkin kivat palautukset, jotka viime vuonna vielä ajoittain tökki. Mukava oli huomata myös, ettei kuukausi sitten suoritettu kastraatio ole vaikuttanut riistaviettiin mitenkään.

Pihkan kanssa otimme motivoidun hakuruudun, jossa oli 4 varista. Kävin ensin täyttämässä ruudun ja sitten hain Pihkan mukaan autosta. Kävimme yhdessä kunniakierroksen ristojen luona ja palasimme lähetyspaikalle. Hetken rauhoittumisen jälkeen lähetin Pihkan hakuun. Kolme varista otimme talteen nopeasti ja lopetimme siihen. Sen verran taisi kohmeiset varikset tai kokemattomuus haitata Pihkan työtä, ettei se tänään kantanut riistoja kovinkaan nätisti. Vastapainoksi mieltä lämmittää Pihkan erittäin vauhdikkaat palautukset, jotka tosiaan tulee perille asti. Otimme lopuksi vielä motivoidun muistinoudon, joka oli tehtävänä erittäin helppo Pihkalle. Lopetin treenin ja vapautin koiran ja yllätys yllätys, se ampaisi suoraan ruutuun jääneelle varikselle ja palautti sen. Hyvä muisti näköjään...

Kuvien ottoon treenin aikana ei kädet riitä, joten tyydyimme poseerauskuviin tällä kertaa. Mahtaa koirat tykätä meikäläisestä, kun joutuvat takamukset jäisessä kentässä palelemaan ja isäntä opettelee järkkärin käyttöä...