sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Hankea polkemassa

Eilen käytiin Viskin kanssa hakemassa kisakokemusta OSN:n Hankinomesta. Paukun majalle Oulunsaloon oli kokoontunut mukavasti porukkaa epäviralliseen damikokeeseen. Osallistuimme alokasluokkaan, kokeneemmat harrasti avoimessa. Keli oli mainio ja maastot passelit, joten tapahtumasta jäi oikein mukava kuva.
Saavuttiin paikalle kymmenen maissa. Oma vuoro olisi ollut aikataulun mukaan iltapäiväryhmän ensimmäisenä klo 11, mutta viivästysten seurauksena pääsimme tositoimiin melkein tunnin myöhässä. Yritin käyttää ajan hyödyksi ja viritellä Viskiä tunnelmaan. Ensin ulkoiltiin ja sitten otin ”löysät pois” –ajatuksella helppoja ohjauksia ja markkeerauksia ripeällä tahdilla. Tarkoituksena oli siis purkaa stressiä pienemmäksi, jotta sitten itse koesuorituksessa kaikki tarmo purkautuisi oikeanlaiseen tekemiseen. Mentiin sitten odottelemaan vuoroamme kun edellinen koira aloitti kokeensa.
Koesuoritus koostui kahdesta rastista. Ensimmäisellä rastilla suoritettiin ykkösmarkkeeraus, ohjaus ja toinen ykkösmarkkeeraus. Jokaiseen suoritukseen ammuttiin laukaus motivoinniksi ja suorittamaan sai lähteä tuomarin luvalla. Viski suoritti molemmat markkeeraukset mukavasti. Pysyi persaus tukevasti kentässä laukauksen ajan ja malttoi odottaa käskyn noutoon, ohjautui heti oikealle alueelle ja sai damit ylös pienellä nenän käytöllä kohtuullisen ripeästi. Ohjaukseen oli tehty pikku jekku, johon Viski ja moni muukin koira haksahti. Lähetyspaikalta oli tallattu hankeen ura, joka kaartui parinkymmenen metrin päässä suht jyrkästi vasemmalle. Dami oli laitettu tuohon mutkaan uran sivuun tietenkin. Viski ohjautui polkua damin ohi vaikka annoinkin sille pillillä käskyn lähihakuun. Taisin olla käskyineni aika paljon myöhässä tuossa uralla, joka oli vauhdikkaaksi poljettu. Kutsuin Viskin luokseni, sillä halusin tehdä onnistuneen eteen lähetyksen. Viski huomioi damin mutkassa palatessaan, joten toinen lähetys toi nappisuorituksen. Palautukset olivat mukavia, joskin toisesta markkeerauksesta palatessaan Viski törmäsi dami suussa puuhun ja pudotti sen kerran.
Toisella rastilla oli vuorossa hakuruutu. Alueella oli 6 damia, joista oli tavoitteena saada 5 ylös. Hakuruutuun saatiin aikalailla häiriötä, sillä 100 metrin päässä sijaitsevalla ampumaradalla oli aiemmin alkanut haulikkokisat. Neljä ensimmäistä damia nousi tuttuun tapaan nopeasti ruudusta. Viidennelle lähetin Viskin tyhjään ruudun reunaan, koska en tiennyt etukäteen damien sijaintia. Viski teki kivaa hakua, mutta jäädessään alueella tyhjäksi kiinnostui radalta kuuluneista laukauksista, ja alkoi hakeutumaan ampumaradan suuntaan. Otin haun pillillä seis ja ohjasin Viskin takaisin ruutuun. Tuuli tuli tässä kohtaa avuksi ja toi vinkin toisen reunan dameista. Viides nousi ylös sieltä ja meidän suoritus oli paketissa. Palautukset tuli tälläkin rastilla mukavasti perille.
Kaikkineen päivän suoritus oli ihan ok. Alkulämmittelyistä huolimatta Viski kuumenee kokeesta, eikä tälläkään kertaa saatu aikaan äänetöntä koesuoritusta. Sitä piippausta kuuluun ennen ensimmäistä suoritetta. Vauhtiin kun pääsee niin siihen se loppuu. Hankea oli yllättävän runsaasti ja se hankaloitti Viskinkin työtä, raskaampia koiria vielä huomattavasti enemmän. Mukava oli huomata hakuruudussa, että Viski ohjautui vainujensa perusteella suorinta tietä dameille, vaikka mutkan kautta olisi päässyt valmiiksi poljettua uraa. Häiriöitä oli haulikon paukkeesta ja parin kilometrin päässä sijainneen lentokentän läheisyydestä johtuen ihan riittävästi. Hyvä ettei se häirinnyt koiraa enempää. Niin ja oltiinhan me rodun edustajista ylivoimaisesti korkeimmilla pisteillä maalissa (lue: kokeen ainut tolleri) ;)Nyt taitaa tullakin taukoa nome-kokeisiin sitten tovi. Koivussa on lehti ennen kuin seuraavan kerran startataan. Sitä ennen toki harjoitellaan. Seuraavan kerran suuremmalla mittakaavalla Kangasalla ensi lauantaina Tollerikerhon nometiimin kanssa.
~J

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Riistaa ja Talvinomea

Viime viikko harrastettiin nome-hengessä riistojen kanssa. Viikkoon mahtui kolmena päivänä riistatreeniä ja sunnuntaina kävimme Viskin kanssa Mäntän Talvinomessa. Mäntässä joukkuekavereina hääri Muusa ja Anna avossa, sekä Rasmus ja Päivikki alossa. Pihka oli seuraneitinä viikonloppureissulla, mutta pääsi viikolla pitkästä aikaa riistan makuun. Kahtena päivänä treenasimme Pihkalle hakua. Toinen treeni oli maan kaatopaikalla avoimessa ja kovassa maastossa. Tuollaisessa maastossa haasteeksi paljastui Pihkan vauhti. Nenä ei pysy vielä moisessa vauhdissa mukana ja haku tapahtuu silmillä. Pihka kävikin morjestamassa montaa multaista maamöykkyä. Varmaan variksiksi niitä luuli. Tulihan sieltä hausta pari vaakkuakin ylös, mutta lopetimme haun motivoituun onnistumiseen. Jatkossa teemme harkat peitteisempään maastoon ja laitamme vaakut/damit piiloon, jotta nenän käyttö tehostuu. Toisena päivänä tehtiinkin hakutreeni metsämaastoon ja siellä olikin tekeminen jo sitten ihan erilaista. Vauhtia oli edelleen, mutta nyt nenä oli myös mukana haussa. Pihka käytti mukavasti tuulta apunaan ja haeskeli vaakut mallikkaasti tuulta vasten nousten. Neljä riistaa ylös mukavien palautusten kera. Siihen oli hyvä lopettaa.
Viskin kanssa treenattiin linjoja maan kaatopaikalla. Alku oli aika aika hankalaa, vaikka mielestäni harjoitteen ei pitänyt olla liian vaikea. Matkaa n. 30 metriä ja ohjaukset motivoituja avustajan toimesta. Riistako lie kuumentenut koiraa vai mikä, mutta jouduimme ottamaan useamman yrityksen, ennen kuin saimme suoran linjan riistalle. Palautukset ja luovutukset olivat sitten positiivinen yllätys, ne toimi tällä kertaa. Tuo ohjaus tuntuu olevan meille sellainen työläs opeteltava. No hinkataan pala palalta, jospa se siitä. Toisena riistapäivänä oli Viskilläkin hakua. Siellähän se meni vanhasta muistista mukavasti töitä tehden ja hyvin aluetta kattaen. Hakumaastossa oli runsaasti toisten koirien hajuja, joten sitä taustaa vasten olen hakuun hyvin tyytyväinen. Palautukset tuli kaksi suoraan käteen ja kaksi pyytämällä. :(
Kolmannen treenipäivän teemana oli molemmille markkeeraukset. Sen verran äänekästä oli molempien touhu, ettei kumpikaan päässyt vaakkuja noutamaan. Teresa viskoi ja minä toimin noutajana. Viskille tämän ei pitäisi olla enää mitenkään uutta, mutta Pihkalle se sitä on, ja sen kanssa palataan markkeerauksiin vasta tuonnempana. Muistia harjoitetaan muilla keinoin siihen asti.
Mäntässä oli sitten sunnutaina Talvinome ja Viski osallistui alo-luokkaan Siipiveikon joukkueessa. Positiivista suorituksessa oli Viskin rauhallisuus ennen omaa suoritusta. Odottelimme ihan koealueen vieressa ja vaikka laukaukset kuuluivat ja koirien työskentely näkyi Viskille, ei se kuumentunut tuosta ollenkaan. Hakuruudun reunalla tuli ensimmäiset piippaukset, mutta sain silti lähetettyä koiran äänettömästi suoritukseen. Haku oli tehokasta ja riistat nousivat spontaanisti ylös. Koiran stressi purkaantui sitten palautuksissa. Varis tuli mallikkaasti käteen asti, mutta fasaanit ja kyyhkyt putosivat suusta pari metriä ennen minua. Meillä ei treeniriistana ole muuta kuin variksia, mutta ei sen pitäisi moista aiheuttaa. Haun jälkeen mentiin markkeerauksiin, jotka olivat helppoja Viskille. 2 ykkösmarkkerausta laukausten kera, joskin taas samat ongelmat palautuksissa vaivana. Lyhyehkö ohjaus meni ihan ok, loppumetreillä Viski ohjautui tosin viereiselle uralle löytäen kuitenkin lokin. Viskistä näkee, että tuollaiset suoritukset on itsessään sille "helppoja". Nyt täytyy miettiä miten saadaan suoritukseen mukaan myös rento ja rauhallinen ote, jotta toiveet alo-1 tuloksesta alkavan kauden nome-kokeista on realistisia. Tulevana lauantaina käydään vielä hakemassa kisatreeniä OSN:n Hankinomesta. Sen jälkeen jäädään odottelemaan virallisia kokeita.
Ja osuihan lauantaille sopivasti agilitykilpailut Siilinjärvellä. Teresa ja Viski ottivat osaa kahteen kisaan, joista molemmista tuloksena hyllyt. No kisakokemusta karttui ja sitähän ei saa muuten, kuin kilpailemalla.
Ei kai tässä auta muu kuin laittaa leuka rintaan ja suunnata kohti uusia pettymyksiä... ;)
~J

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Repaleinen ykkönen Kannuksesta

Viski korkkasi tänään tokon avoimen luokan Kannuksessa Dogness-hallissa järjestetyssä iltakokeessa. Tuloksellisesti reissu oli mukava. Ykköstulos taskussa lähdimme kotimatkalle. Itse suoritukseen jäi sen sijaan reilusti petrattavaa ja siitä kertovat pisteet 164.
Odotukset kokeesta olivat toiveikkaat. Alla oli hyviä "viimeistelytreenejä" ja epävarmoihin liikkeisiin oli saatu hyviä onnistumisia alle. Lähinnä jännitin luoksetuloa ja seisomista seuraamisen yhteydessä. Luoksetulon käsimerkkiin löytyi tehoa parin viime viikon aikana mukavasti. Seuraamisen yhteydessä Viski on kyllä seisonut hyvin, mutta tahtonut toisinaan kääntää rintamasuuntaansa minuun päin, kun palaan koiran taakse. Kävin testaamassa päivän kunnon työpaikan parkkihallissa ennen Kannukseen ajoa ja siellä kaikki liikkeet meni aivan nappiin.
Ja näin koe sitten meni. Paikalla makuu onnistui nappiin, pisteitä 10. Olimme kolmen koiran ryhmässä keskimmäisenä. Toisen laidan koira oli noussut minuutin kohdalla ja lähtenyt haahuilemaan kehään. Onneksi Viski kesti häiriön ja keskittyi olennaiseen. Yksi koira suoritti osuutensa välissä ja sitten oli meidän vuoro suorittaa loput osasuoritukset. Seuraaminen taluttimetta meni suuripiirteisesti. Viskille oli jotain kiinnostavaa kehän päädyssä ja sinne se tuijotteli puolet suorituksesta. Tämä johti väljiin käännöksiin ja liikkeen loppuunkin tuli sellainen surkuhupaisa perusasento - askeleen minusta eteen. Pisteitä 7. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli kuulemma muuten täydellinen, mutta tapahtui aavistuksen myöhässä, pisteitä 9. Luoksetulossa tapahtui sitten se mitä osasin pahimmillaan pelätä. Viski lähti kutsusta liikkeelle, muttei pysähtynyt käsimerkkiin. Vauhti kyllä hidastui, mutta jouduin antamaan toisen käsimerkin, pisteitä 6. Seisominen seuraamisen yhteydessä oli positiivinen yllätys, pisteitä 9. Pinna lähti parista lyhyestä askelesta pysähtymiskäskyn jälkeen. Noutaminen meni sitten ihan persiilleen. Käskystä noutoon ja pari tassun taputusta kapulan päälle. Siihen palautus ja reilu kunniakierros kapulan kanssa minun takana ennen sivulle tuloa. Pisteitä 7,5. Kauko-ohjauksessa jännitin, että pyrkiikö Viski liikkumaan minua kohti suorituksen aikana. Ei pyrkinyt, mutta molemmille istumisille jouduin antamaan tuplakäskyn, pisteitä 7,5. Estehyppy meni niinkuin se aina menee. Minun mielestä ei mitään ongelmaa, mutta tuomari pudotti puoli pinnaa "laiskasta" ensimmäisestä hypystä, pisteitä siis 9,5. Kokonaisvaikutelma oli yllätyksekseni 9,5. Ajattelin, että varmaan jonkun kasin antaa, kun koira on noin poissaoleva. Tuomarina toimi Piritta Pärssinen. Avoin luokka oli kovatasoinen, sillä kaikki koirat yhtä keskeyttänyttä lukuunottamatta saivat ykkösen.
Että silleen. Täytyy miettiä mihin se rauhallisuus Viskistä katosi paikalla makuun ja muiden suoritusten välillä. Ehjä alku sai repaleisen lopun.
~J

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Vuoden Tollerit 2008

Tänään putosi postilaatikkoon uusi Tolleri-lehti. Paljon on taas lehdessä asiaa ja mukavia tulos-uutisiakin mahtui sekaan. Vuoden Tulokas-tolleri 2008 kisassa Viski ylsi hienosti viidenneksi. Kärkeen ponnistivat Viskin sisarukset Muusa, Rasmus ja Sanni. Neljänneksi Siipiveikkojen sekaan kiilasi Hulivilin My Happiness, joka paremmin Essinä tunnetaan. Mukava tulos kovassa seurassa. Muusa nappasi lisäksi vuoden Nome-tollerin tittelin ja oli Top-tollerissa hienosti toisena. Rasmus puolestaan sijoitui kolmanneksi Nome-sarjassa ja oli 7. Toko-tollerikisassa. Onnittelut sisaruksille ja Essille upeista tuloksista! Niin ja mejäkonkari Nicke oli hienosti 5. Vuoden Mejä-tolleri 2008 sarjassa. Onnittelut myös sinne!
Onpahan taas kerran hienoa kuulua Siipiveikon jengiin!
~J

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Pihka treenaa

Pihka kävi tänään oikeastaan ensimmäisissä kunnon nome-kimppatreeneissä neljän labukan ja yhden kultsun seurana. Ohjelmassa oli markkeerauksia ja muistinoutoja. Oltiin liikkeellä katsomassa mitä tapahtuu, kun treenikavereina on tuntemattomia koiria ja heppuja. Otin Pihkalle lammittelyksi muistinoutoja dameilla, jotka oli yhdessä viety maastoon. Tyylilleen uskollisesti vauhtia oli taas vähintään riittävästi ja viimeisessä noudossa myös mutkat oikeni suoriksi, eli matka taittui lyhintä tietä mennen tullen. Sen verran innoissaan tyttö oli päivän harjoitteista ja häiriötekijöistä, että en ottanut sille ollenkaan kakkosia markkeerauksiin, vaan varmistelin onnistumisia ykkösillä. Vauhti oli edelleen turbo-osastolla ja palautkset tahtoi mennä pitkäksi. Tuohon tarttee kiinnittää huomiota, luovutukset itsessään on ok. Kaikki suoritukset olivat äänettömiä. Mukava huomata, että Pihka suoriutuu tuommoisista perustehtävistä ihan kivasti, vaikka välillä on tuntunut, ettei sen kanssa treenata tarpeeksi. Tulispa äkkiä sulat järvet, että pääsisi tutustumaan Pihkan kanssa vesityöhön ja muutoinkin harrastamaan sulalla maalla. Viski ja Teresa harrasti samaan aikaan agia pallohallilla. Onnistumisia oli tullut sielläkin ilmeistä päätellen.
Valkeakoskelta tuli odotettuja vauvauutisia. Siipiveikon kenneliin on syntynyt toinen pentue, 6 urosta ja 2 naarasta. Mielenkiintoista nähdä millaisia tollereita pennuista kasvaa. Emänä on Viskinkin emä Kiia ja isukkina Pihkankin isä Quiz. Sisarpuolet toivottaa turvallista matkaa uusille Siipiveikkolaisille!

~J