Eilen käytiin Viskin kanssa hakemassa kisakokemusta OSN:n Hankinomesta. Paukun majalle Oulunsaloon oli kokoontunut mukavasti porukkaa epäviralliseen damikokeeseen. Osallistuimme alokasluokkaan, kokeneemmat harrasti avoimessa. Keli oli mainio ja maastot passelit, joten tapahtumasta jäi oikein mukava kuva.
Saavuttiin paikalle kymmenen maissa. Oma vuoro olisi ollut aikataulun mukaan iltapäiväryhmän ensimmäisenä klo 11, mutta viivästysten seurauksena pääsimme tositoimiin melkein tunnin myöhässä. Yritin käyttää ajan hyödyksi ja viritellä Viskiä tunnelmaan. Ensin ulkoiltiin ja sitten otin ”löysät pois” –ajatuksella helppoja ohjauksia ja markkeerauksia ripeällä tahdilla. Tarkoituksena oli siis purkaa stressiä pienemmäksi, jotta sitten itse koesuorituksessa kaikki tarmo purkautuisi oikeanlaiseen tekemiseen. Mentiin sitten odottelemaan vuoroamme kun edellinen koira aloitti kokeensa.
Koesuoritus koostui kahdesta rastista. Ensimmäisellä rastilla suoritettiin ykkösmarkkeeraus, ohjaus ja toinen ykkösmarkkeeraus. Jokaiseen suoritukseen ammuttiin laukaus motivoinniksi ja suorittamaan sai lähteä tuomarin luvalla. Viski suoritti molemmat markkeeraukset mukavasti. Pysyi persaus tukevasti kentässä laukauksen ajan ja malttoi odottaa käskyn noutoon, ohjautui heti oikealle alueelle ja sai damit ylös pienellä nenän käytöllä kohtuullisen ripeästi. Ohjaukseen oli tehty pikku jekku, johon Viski ja moni muukin koira haksahti. Lähetyspaikalta oli tallattu hankeen ura, joka kaartui parinkymmenen metrin päässä suht jyrkästi vasemmalle. Dami oli laitettu tuohon mutkaan uran sivuun tietenkin. Viski ohjautui polkua damin ohi vaikka annoinkin sille pillillä käskyn lähihakuun. Taisin olla käskyineni aika paljon myöhässä tuossa uralla, joka oli vauhdikkaaksi poljettu. Kutsuin Viskin luokseni, sillä halusin tehdä onnistuneen eteen lähetyksen. Viski huomioi damin mutkassa palatessaan, joten toinen lähetys toi nappisuorituksen. Palautukset olivat mukavia, joskin toisesta markkeerauksesta palatessaan Viski törmäsi dami suussa puuhun ja pudotti sen kerran.
Toisella rastilla oli vuorossa hakuruutu. Alueella oli 6 damia, joista oli tavoitteena saada 5 ylös. Hakuruutuun saatiin aikalailla häiriötä, sillä 100 metrin päässä sijaitsevalla ampumaradalla oli aiemmin alkanut haulikkokisat. Neljä ensimmäistä damia nousi tuttuun tapaan nopeasti ruudusta. Viidennelle lähetin Viskin tyhjään ruudun reunaan, koska en tiennyt etukäteen damien sijaintia. Viski teki kivaa hakua, mutta jäädessään alueella tyhjäksi kiinnostui radalta kuuluneista laukauksista, ja alkoi hakeutumaan ampumaradan suuntaan. Otin haun pillillä seis ja ohjasin Viskin takaisin ruutuun. Tuuli tuli tässä kohtaa avuksi ja toi vinkin toisen reunan dameista. Viides nousi ylös sieltä ja meidän suoritus oli paketissa. Palautukset tuli tälläkin rastilla mukavasti perille.
Kaikkineen päivän suoritus oli ihan ok. Alkulämmittelyistä huolimatta Viski kuumenee kokeesta, eikä tälläkään kertaa saatu aikaan äänetöntä koesuoritusta. Sitä piippausta kuuluun ennen ensimmäistä suoritetta. Vauhtiin kun pääsee niin siihen se loppuu. Hankea oli yllättävän runsaasti ja se hankaloitti Viskinkin työtä, raskaampia koiria vielä huomattavasti enemmän. Mukava oli huomata hakuruudussa, että Viski ohjautui vainujensa perusteella suorinta tietä dameille, vaikka mutkan kautta olisi päässyt valmiiksi poljettua uraa. Häiriöitä oli haulikon paukkeesta ja parin kilometrin päässä sijainneen lentokentän läheisyydestä johtuen ihan riittävästi. Hyvä ettei se häirinnyt koiraa enempää. Niin ja oltiinhan me rodun edustajista ylivoimaisesti korkeimmilla pisteillä maalissa (lue: kokeen ainut tolleri) ;)Nyt taitaa tullakin taukoa nome-kokeisiin sitten tovi. Koivussa on lehti ennen kuin seuraavan kerran startataan. Sitä ennen toki harjoitellaan. Seuraavan kerran suuremmalla mittakaavalla Kangasalla ensi lauantaina Tollerikerhon nometiimin kanssa.
Saavuttiin paikalle kymmenen maissa. Oma vuoro olisi ollut aikataulun mukaan iltapäiväryhmän ensimmäisenä klo 11, mutta viivästysten seurauksena pääsimme tositoimiin melkein tunnin myöhässä. Yritin käyttää ajan hyödyksi ja viritellä Viskiä tunnelmaan. Ensin ulkoiltiin ja sitten otin ”löysät pois” –ajatuksella helppoja ohjauksia ja markkeerauksia ripeällä tahdilla. Tarkoituksena oli siis purkaa stressiä pienemmäksi, jotta sitten itse koesuorituksessa kaikki tarmo purkautuisi oikeanlaiseen tekemiseen. Mentiin sitten odottelemaan vuoroamme kun edellinen koira aloitti kokeensa.
Koesuoritus koostui kahdesta rastista. Ensimmäisellä rastilla suoritettiin ykkösmarkkeeraus, ohjaus ja toinen ykkösmarkkeeraus. Jokaiseen suoritukseen ammuttiin laukaus motivoinniksi ja suorittamaan sai lähteä tuomarin luvalla. Viski suoritti molemmat markkeeraukset mukavasti. Pysyi persaus tukevasti kentässä laukauksen ajan ja malttoi odottaa käskyn noutoon, ohjautui heti oikealle alueelle ja sai damit ylös pienellä nenän käytöllä kohtuullisen ripeästi. Ohjaukseen oli tehty pikku jekku, johon Viski ja moni muukin koira haksahti. Lähetyspaikalta oli tallattu hankeen ura, joka kaartui parinkymmenen metrin päässä suht jyrkästi vasemmalle. Dami oli laitettu tuohon mutkaan uran sivuun tietenkin. Viski ohjautui polkua damin ohi vaikka annoinkin sille pillillä käskyn lähihakuun. Taisin olla käskyineni aika paljon myöhässä tuossa uralla, joka oli vauhdikkaaksi poljettu. Kutsuin Viskin luokseni, sillä halusin tehdä onnistuneen eteen lähetyksen. Viski huomioi damin mutkassa palatessaan, joten toinen lähetys toi nappisuorituksen. Palautukset olivat mukavia, joskin toisesta markkeerauksesta palatessaan Viski törmäsi dami suussa puuhun ja pudotti sen kerran.
Toisella rastilla oli vuorossa hakuruutu. Alueella oli 6 damia, joista oli tavoitteena saada 5 ylös. Hakuruutuun saatiin aikalailla häiriötä, sillä 100 metrin päässä sijaitsevalla ampumaradalla oli aiemmin alkanut haulikkokisat. Neljä ensimmäistä damia nousi tuttuun tapaan nopeasti ruudusta. Viidennelle lähetin Viskin tyhjään ruudun reunaan, koska en tiennyt etukäteen damien sijaintia. Viski teki kivaa hakua, mutta jäädessään alueella tyhjäksi kiinnostui radalta kuuluneista laukauksista, ja alkoi hakeutumaan ampumaradan suuntaan. Otin haun pillillä seis ja ohjasin Viskin takaisin ruutuun. Tuuli tuli tässä kohtaa avuksi ja toi vinkin toisen reunan dameista. Viides nousi ylös sieltä ja meidän suoritus oli paketissa. Palautukset tuli tälläkin rastilla mukavasti perille.
Kaikkineen päivän suoritus oli ihan ok. Alkulämmittelyistä huolimatta Viski kuumenee kokeesta, eikä tälläkään kertaa saatu aikaan äänetöntä koesuoritusta. Sitä piippausta kuuluun ennen ensimmäistä suoritetta. Vauhtiin kun pääsee niin siihen se loppuu. Hankea oli yllättävän runsaasti ja se hankaloitti Viskinkin työtä, raskaampia koiria vielä huomattavasti enemmän. Mukava oli huomata hakuruudussa, että Viski ohjautui vainujensa perusteella suorinta tietä dameille, vaikka mutkan kautta olisi päässyt valmiiksi poljettua uraa. Häiriöitä oli haulikon paukkeesta ja parin kilometrin päässä sijainneen lentokentän läheisyydestä johtuen ihan riittävästi. Hyvä ettei se häirinnyt koiraa enempää. Niin ja oltiinhan me rodun edustajista ylivoimaisesti korkeimmilla pisteillä maalissa (lue: kokeen ainut tolleri) ;)Nyt taitaa tullakin taukoa nome-kokeisiin sitten tovi. Koivussa on lehti ennen kuin seuraavan kerran startataan. Sitä ennen toki harjoitellaan. Seuraavan kerran suuremmalla mittakaavalla Kangasalla ensi lauantaina Tollerikerhon nometiimin kanssa.
~J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti