Olipa kerran...

Taas on reilu viikko vierähtänyt. Varrelle osuu Tollerikerhon nometiimin valmennus Kangasalla. Miihkisen Veijon opissa tuli ajatuksen aihetta ja uusia kokemuksia. Vedettiin sellaista treeniä, ettei ennen ole päästy kokeilemaankaan. Kahdeksan tolleria rivissä suorittaa kukin vuorollaan tehtäviä. Luulisi ainakin maltin kasvavan… Harjoitteet on kuvattu pilkulleen tuolla Rasmuksen kotisivuilla. Viski kävi viikolla myös Sanna Uhlbäckin hierottavana. Lanneselän alueelta löytyi kipuisuutta, mutta ei mitään huolestuttavaa. Normaalia aktiivisen koiran lihaksiston tukkoisuutta, johon huolellinen hieronta auttoi. Seuraava ”kontrolli” varataan tuonne alkukesään, jos ei mitään syytä aiemmin ilmene.

Kohokohtana meillä on kuitenkin pääsiäisen kunniaksi duppelitreeni, josta seuraavassa vähän stooria… Olen jo pitkään miettinyt kahden noutavan koiran käyttöä riistatyössä yhtä aikaa. Omat koiramme, joista toinen on vielä keskenkasvuinen kakara ja toinen muuten vaan innokas, sopivat mielestäni erittäin hyvin tähän rooliin. Päätin lähteä testaamaan tätä metodia hakuruudun avulla. Ruutuun vietiin kolme tusinaa variksen raatoa edellisenä päivänä. Aamun koittaessa pakkanen vielä paukkui napakassa reilun kymmenen asteen lukemassa. Päätin antaa kellon kulkea ja lämpötilan nousta, jotta varikset edes vähän sulaisivat. Lähdimme treeniin iltapäivän alkaessa. Ruudusta nousikin yhteishaulla helposti kaksi tusinaa vaakkua. Upeaa nenän käyttöä seurasi molemmilla maukkaat palautukset. Usein miten molemmat koirat palauttivat yhtä aikaa riistaa ilman minkäänlaista häiriötä toisistaan. Homma eteni suunnitellusti, kunnes huomasin koirien kiinnittävän lähetyspaikalla huomiota johonkin ruudussa.


En ollut mielestäni kuullut sieltä ääniä tai nähnyt mitään kummallista. Lähetin kuitenkin koirat yhteishakuun ja jäin odottamaan riistojen palautumista. Kesti tovin eikä mitään kuulunut. Siinä taisi mennä tunti, vähän toistakin. Aloin huolestumaan ja lähdin kävelemään ruutuun koiria etsimään. Tovin hangessa rämmittyäni kohtasin uskomattoman näyn. Koirat olivat löytäneet elävää riistaa ruudusta ja retuuttivat sitä innoissaan. Niiden hampaisiin oli joutunut PÄÄSIÄISTIPU!

Tuo tipu oli suurin koskaan näkemäni yksilö ja melkein itsekin sitä säikähdin. Käsi hamusi haulikon kantohihnaa kunnes muistin, että Pääsiäistipu on rauhoitettu tähän aikaan vuodesta. Käskyni ja pillitykseni kaikuivat kuuroille karvaisille korville, enkä saanut retuutusta loppumaan. Onneksi Pääsiäistipu suhtautui tilanteeseen rauhallisesti ja otti ohjat omiin räpylöihinsä. Esimerkillisen hienosti se rauhoitti Viskin ja Pihkan.

Tipu teki tuttavuutta koirien kanssa ja alkoi leikittämään niitä. Nuo kolme löysivät yhteisen sävelen nopeasti ja jäin sivustakatsojan roolin. Lumi pöllysi ja koirat nauroivat. Siinä se silmä lepäsi, kun näki miten omat koirat nauttivat uudesta tilanteesta.

Lopuksi vein Pihkan autoon ja jätin Viskin vielä treenaamaan tokoa tipun kanssa. Viskin yhteistyö uuden ohjaajan kanssa oli mallikasta ja sain siitä itsekin pari hyvää vinkkiä tuleviin tokotreenihin. Luoksetulot napsahtelivat perusasentoon kyselemättä. Kaunista katseltavaa… Tällaisia päiviä osuu kohdalle aivan liian harvoin.

Toivotan hauskaa vappua… sori – pääsiäistä kaikille tutuille! Ei tämä harrastaminen saa liian vakavaa olla.
~J

Kuvien copyright: Raija Pääsiäis-Närhi