Jauhovaaralla jäljen perässä

Viski starttasi eilen sunnuntaina kauden ensimmäiseen mejä-kokeeseen Kuhmon Jauhovaaralla. Viski suoritti oman jälkensä Lea Foudilaisen tuomaroimassa ryhmässä viidentenä. Aamuisen laukauksen sietotestin jälkeen odoteltiin omaa vuoroa reilut kolme tuntia. Jälki kulki suhteellisen pienin korkeuseroin monimuotoista pääosin metsittynyttä suopohjaa pitkin. Ojia oli runsaasti ja pari kanalinnun pyrähdystäkin osui reitin varrelle. Myös hirvien jälkiä oli Kuhmon maastoissa runsaasti.
Viskin jäljestys oli sille tyypillinen suoritus. Matkaan suurella innolla, osa jäljestä ilmavainulla ja tarkistuslenkkejä tehden. Tällä jäljellä tuntui, että noita lenkkejä tuli tavallistakin enemmän.
1. osuus meni kivasti makauksen merkaten. Ensimmäisellä kulmalla Viski joutui tekemään töitä reilusti ja meinasi ajautua tielle, joka oli 20 metrin päässä kulmasta. Onneksi se palasi tien ojalta takaisin maastoon ja löysi jäljen, jolle jatkoi. Toinen osuus oli paljaampaa suota, jolla yksi oja tuotti hankaluuksia. Viski teki sille ojalle kolme identtistä tarkistuslenkkiä, mutta selvitti sen jäljelle. Makaus löytyi tältäkin osuudelta ja toisella kulmalla ollut katko meni aika kivasti. Rengastamalla Viski löysi uuden jäljen ilman turhia lenkkejä.
Kolmannen osuuden alku kulki alueen läpi, josta koppelo hetkeä aiemmin pomppasi ilmaan. Tuossa kohtaa uskoisin noiden hajujen aiheuttaneen jäljellä pyörimisen. Jäljen loppupää oli metsittyneempää maastoa, jossa oli enemmän aluskasvillisuutta. Makaus löytyi ja kulma tuotti taas tarkistelua. Viski otti kulmalla selkeän ilmavainun jostakin ja kaarsi kulmalta täysin vastakkaiseen suuntaan, kuin olisi pitänyt. Onneksi se hoksasi olevansa jälkihommissa ja palasi jäljelle ennen kulmaa. Toisella kerralla kulma hoitui jäljestäen ja pääsimme viimeiselle osuudelle. Viimeisellä osuudella Viski oli jo selvästi väsynyt, eikä pystynyt kovin täsmälliseen jäljestämiseen. Paikoin puhalsi aika napakka viisto takatuuli, joka johti Viskiä koko ajan jäljen alle. Useiden tarkistuslenkkien ja makauksen merkkaamisen jälkeen pääsimme kaadolle. Molemmat ihan riittävästi töitä tehneenä.
Tuomarin mielestä homma meni näin: ” Innokkaasti liikkeelle. Viskin työ on tänään paikoin levotonta. Tehdään suht runsaasti tarkisteluja, vallankin viimeisen osuuden lopussa. Makaukset merkataan, mutta kahdella ensimmäisellä olisi voinut viivähtää tovin kauemmin. Katkokulma veretyksen jälkeen rengastaen seuraavalle osuudelle. Kaksi muuta kulmaa tarvitsevat varmistelua. Kaadolle suoraan ja sorkkaa näykitään ja se kiinnostaa kovasti. Viski tekee työtä tosi sinnikkäästi ja ilman ohjaajan kehoituksia. Vaikka hajuja on muitakin, niin jäljestystä Viski ei unohda. Ja näin sen pitää ollakin.”
Arvostelu pistein
jäljestämishalukkuus (0-6) 5
jäljestämisvarmuus (0-12) 9
työskentelyn etenevyys (0-10) 7
lähtö, kulmat, makaukset, katko & kaato (0-14) 12
käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
yleisvaikutelma (0-5) 4
Yhteensä 40/VOI 1

~J

WT -startti

Starttasimme Viskin kanssa ensimmäiseen WT-kokeeseen viime viikonloppuna Siilinjärvellä. Reissuun lähdettiin ilman suurempia odotuksia. Koemuoto oli entuudestaan meille aika tuntematon. Sääntöjen ja arvostelun kanssa tultiin sitten kokeessa kyllä tutuiksi Suoritimme tehtävät ryhmämme loppupäässä, joten siltä osin ohjaaja sai apuja ja aikaa hahmotella omaa suoritusta, mutta Viskille olisi tainnut olla helpompaa päästä nopeammin suorittamaan. Tuomareina kokeessa toimivat Pauliina Ahola rasteilla 1&2, sekä Miso Sipola rasteilla 3&4.
1. rastilla tehtävänä oli lyhyt seuruutus ja ykkösmarkkeeraus. Markkeeraukselle ammuttiin laukaus ja heitto tuli pajupuskan takaa viistosi koiraa kohti noin 30 metrin päähän pellolle ojien risteyskohtaan. Viski suoritti tehtävän helposti. Pisteitä rastilta 10. Pisteitä putosi koiran äänekkäästä työskentelystä. Itse olin päinvastoin tyytyväinen Viskin hiljaiseen työskentelyyn. Se ei nimittäin päästänyt kuin 2 yksittäistä piippausta koko suorituksen aikana. Evääksi toiselle rastille saimme tuomarilta kommentin: ”Jos koirasi ei työskentele hiljaa toisella rastilla on se pakko nollata”.
2. rastin tehtävänä oli ohjaus+lähihaku. Koira lähetettiin pellolta metsän reunassa olleelle avoimelle palstalle. Matkaa palstalle oli n. 40 metriä ja sinne oli piilotettu heinien alle 5 damia, joista 2 tuli saada ylös. Tehtävä alkoi motivoinnilla, jossa ”metsästäjä” käveli palstan poikki ja ampui maata kohti 2 laukausta. Viski ohjautui hyvin palstalle ja teki siinä tovin hakua. Viskillä ei vielä ole lähihaku kyllin vahvaa, vaan se nostaa helposti nenän ylös ja alkaa suurentamaan hakualuetta. Näin kävi nytkin. Sain kutsuttua Viskin metsästä pois ja pysäytettyä sen pillillä pellolle. Tuosta Viski ohjautui vielä mukavasti palstalle, mutta ei alkanut enää lähihaulle. Haku johti taas metsän puolelle, enkä tämän jälkeen saanut yrityksestä huolimatta koiraa ohjattua enää palstalle. Tuomari keskeytti suorituksen tässä kohtaa. Mutta saatiinpas se täysin äänetön suoritus.
3. rastilla tehtävänä oli laukauksella motivoitu piiloon heitetty ykkösmarkkeeraus, jonka pudotuspaikka täytettiin uudella damilla, kun koira palautti markkeerausta. Toinen dami tuli saada ylös ohjauksella. Koiran palauttaessa markkeerausta ammuttiin laukaus toiselle damille. Viski meni suoraan pudotuspaikalle, mutta ei jostain syystä saanut damia ylös. Se teki tarkistuslenkin ja palasi paikalle, eikä vieläkään nostanut damia. Toisen mutkan jälkeen Viski nosti damin ja palautti sen. Ohjauksesta Viski kaartui heti oikealle puolelle metsän reunaan. Arvelen, että palautuksen aikana ammutun laukauksen kaiku sotki sen ajatuksen, koska siellä ei koko rastin aikana tapahtunut mitään muuta. Tuomari kehoitti kutsumaan koiran luokse ja käymään yhdessä damilla ihan koulutuksellisesta näkökulmasta. Kiitos tästä muuten Misolle! Tämän jälkeen Viski eteni damille ja palautti sen.
4. rasti alkoi pellolle heitetyllä ykkösellä+laukauksella. Tämän jälkeen koirakko kääntyi vastakkaiseen suuntaan ja metsään tuli ykkönen piiloon+laukaus. Ensin tuli saada ylös dami pellolta, sitten metsästä. Viski nouti damin pellolta helposti. Metsästäkin dami nousi pienen tarkistuslenkin jälkeen. Toisen damin palautus meni pitkäksi ja jouduin kutsumaan Viskiä luokse uudemman kerran. Pisteitä tältä rastilta 10 ja ne putosivat varmaan yhdestä vinkaisusta ja luovutuksen puutteista toisella damilla.
Kaikkinensä koe nosti erittäin hyvin esiin ne suurimmat puutteet, joita meillä on. Pillikäskyt, ohjaus ja lähihaku taitaa olla ne kehitettävät alueet. Uutta ajateltavaa toi myös pitkä maastossa vietetty päivä, joka selvästi laski Viskin työskentelymotivaatiota kahdella viimeisellä rastilla. Ennen viimeistä rastia virittelin Viskiä heittämällä sille pari ”paukkunoutoa” metsätielle. Niistä taisi olla apua, koska pieni äänikin pääsi rastilla. Muutoin olen erittäin tyytyväinen Viskin hiljaiseen työskentelyyn päivän aikana, vaikka wt:n arvosteluperustein sekin oli liikaa. Harmittamaan jäi etten muistanut kysyä 3. rastin avustajalta markkeerauksesta. Viski nimittäin kävi mielestäni molemmilla kerroilla damin päällä muttei saanut sitä ylös. Mikähän siellä lie ollut. Tuloksellisesti koe meni alakanttiin, mutta sen verran hyvä maku tuosta itselle jäi, että varmasti palataan vielä wt:n pariin.

~J

Uusia kokemuksia, ajatuksia ja pettymyksiä

Viikot vierii vauhdilla näin keväisin ja paljon tapahtuu. Tässä jotain muistikuvia viimeiseltä kolmelta viikolta koiraharrastuksen saralta. Viskin kanssa on ehditty pariin toko-kokeeseen. Kannuksessa käytiin 22.4. Kokeeseen oli treenattu hieman eri tavalla edellisiin verrattuna. Liikkeen suorittamisen jälkeen Viski sai palkaksi vähän enemmän kehuja ja taputuksia. Tavoitteena oli siis saada Viski kiinnostumaan minusta enemmän ja suorittamaan liikkeet hieman intensiivisemmin. Samaa yritin sitten kokeessakin, mutta näin jälkikäteen voin ajatella, että eipä olisi kannattanut. Viski kun kuumenee muutenkin kokeissa, niin nytpä se sitten olikin vallan virkeänä ja suoritti paikalla makuuta lukuun ottamatta kaikki liikkeet puolihuolimattomasti. Tuloksena Veijo Kinnusen tuomaroimasta kokeesta avo3/133 p. ja paluu entiseen malliin ohjauksessa.
5.5. Kävimme Iisalmessa tokoilemassa. Tämä oli talven jäljiltä ensimmäinen ulkokoe ja mukava virkistys sinänsä. Ralf Björklundin tuomaroima koe oli aikataulutettu hieman liian tiiviiksi ja tästä syystä meillä oli koepaikalla melkein pari tuntia odotusaikaa oman luokan starttiin. Ehdin siinä ulkoiluttaa koiran hyvän mittaisella lenkillä ja muistuttaa sille pari liikettä ennen koetta. Koe alkoi paikalla makuulla taas kympin arvoisesti, mutta siinä vaiheessa kun muut poistuivat kehästä alkoivat meidän probleemat. Tuloksena taasen avo3/135p. Tuo on näköjään tämän hetken kisakunto tokossa. Virheitä liikkeisiin tuli niin suuri määrä, ettei niitä jaksa edes luetella. Se on myös selvää, että tavoitteena ollut paikka KSTK:n joukkueeseen SM-tokoon on unohdettu tältä kesältä. Onneksi päästään ohjattuun ryhmään tokoamaan kerran viikossa. Jospa se sivullisin silmin aukeaa tämä meidän ”kyllä se kotona osaa -syndrooma”. Iisalmessa matkaseurana olleet Annika ja koikkeri Susu nappasivat alo2:n, sekä Tiina ja bortsu Neppu EVL:stä ykkösen 297 pisteellä. Onnittelut molemmille!
Pihkasta puolestaan on tullut iso tyttö. Sen ekat juoksut alkoivat juuri vapun alla. Kotioloissa näyttäisi, että jotain kuohuja tunnepuolella on käynnissä, sillä ilot ja surut näkyvät sen ilmeistä ja eleistä nyt selvemmin. Pihkan työskentelyyn juoksut ei ole vaikuttaneet, vaan se menee samalla innolla treeneissä kuin ennenkin. Juoksujen ajankohta sattui mukavasti tähän koekauden alle. Toisaalta Pihka missaa juuri alkaneiden toko- ja taipparitreenien ensimmäiset kerrat. Tätä kai se elämä nartun kanssa nyt sitten on…
Uusia kokemuksia on Pihkalle kertynyt uusien riistojen ja veteen tutustumisen myötä. KaiNon järjestämän taippari-infon päälle pidetyssä riistaan tutustumisessa Pihka sai ensikontaktit kaniin ja suuriin harmaalokkeihin. Kanille Pihka tuli vähän pidättyväisenä häntä koipien välissä. Aikansa se nuuhki maassa olevaa kania itsenäisesti, muttei muuten kiinnostunut siitä. Muutaman kanilla vietetyn minuutin aikana Pihka selvästi tuli sinuiksi kanin kanssa, vaikkei sitä vielä ottanutkaan suuhunsa. Toisena oli vuorossa lokkirasti, johon P meni jo selvästi reippaammin. Parin pienen heiton ja lokilla härnäämisen jälkeen Pihka palauttikin jo lokkia vauhdikkaasti Teresalle. Tästä palasimme vielä kanille. Minä otin kanin ja lähdin juoksemaan sen kanssa. Teresa löysäsi Pihkan perääni ja kun heitin kanin vauhdista eteenpäin juoksi Pihka suoraan kanille ja palautti sen Teresalle. On tosi mukava katsoa Pihkan palautuksia kun niissä on niin paljon poweria. Vauhti säilyy, vaikka kani on suussa ja palautukset tulee perille asti. Ilo silmälle.
Uimaan Pihka saatiin Viskin avustuksella. Olimme pienellä lammella treenaamassa. Kävin heittämässä Viskille damin lammen keskelle. Koirat odottivat metsäkaistaleen takana, eivätkä ne nähneet heittoa. Tämän jälkeen seuruutin Viskin rantaan, Pihka tuli kytkettynä Teresan kanssa perässä. Lähetin Viskin noutoon korostetulla käskyllä niin, että Pihkakin varmasti sen kuulee. Tämän jälkeen P pääsi vapaaksi, tuli suoraan rantaan ja selvästi halusi Viskin perään, muttei mennyt veteen. Heitin Pihkalle oman damin aivan siihen nenän eteen sen verran etäälle, että on pakko uida jos sen mielii saada. Niinpä noutohalu voitti ”uintipelon” ja Pihka ui ensimmäisen kerran ikinä. Teresa otti vielä pari tosi lyhyttä vesinoutoa lisää ilman Viskin apua siihen päälle. Siinäpä sitä oli naurussa pitelemistä kun toinen ui ihan pystyssä ja hakkasi etutassuilla veden pintaa. Eiköhän se Pihkan uintiasento parin harjoituskerran jälkeen ala oikeamaan.

Itse kävin SNJ:n Noun/Nomen koulutusohjaajakurssin nyt viikonloppuna. Reissu oli antoisa ja uusia ajatuksia tuli rutkasti kotipuoleen pähkäiltäväksi.

~J