Viikot vierii vauhdilla näin keväisin ja paljon tapahtuu. Tässä jotain muistikuvia viimeiseltä kolmelta viikolta koiraharrastuksen saralta. Viskin kanssa on ehditty pariin toko-kokeeseen. Kannuksessa käytiin 22.4. Kokeeseen oli treenattu hieman eri tavalla edellisiin verrattuna. Liikkeen suorittamisen jälkeen Viski sai palkaksi vähän enemmän kehuja ja taputuksia. Tavoitteena oli siis saada Viski kiinnostumaan minusta enemmän ja suorittamaan liikkeet hieman intensiivisemmin. Samaa yritin sitten kokeessakin, mutta näin jälkikäteen voin ajatella, että eipä olisi kannattanut. Viski kun kuumenee muutenkin kokeissa, niin nytpä se sitten olikin vallan virkeänä ja suoritti paikalla makuuta lukuun ottamatta kaikki liikkeet puolihuolimattomasti. Tuloksena Veijo Kinnusen tuomaroimasta kokeesta avo3/133 p. ja paluu entiseen malliin ohjauksessa.
5.5. Kävimme Iisalmessa tokoilemassa. Tämä oli talven jäljiltä ensimmäinen ulkokoe ja mukava virkistys sinänsä. Ralf Björklundin tuomaroima koe oli aikataulutettu hieman liian tiiviiksi ja tästä syystä meillä oli koepaikalla melkein pari tuntia odotusaikaa oman luokan starttiin. Ehdin siinä ulkoiluttaa koiran hyvän mittaisella lenkillä ja muistuttaa sille pari liikettä ennen koetta. Koe alkoi paikalla makuulla taas kympin arvoisesti, mutta siinä vaiheessa kun muut poistuivat kehästä alkoivat meidän probleemat. Tuloksena taasen avo3/135p. Tuo on näköjään tämän hetken kisakunto tokossa. Virheitä liikkeisiin tuli niin suuri määrä, ettei niitä jaksa edes luetella. Se on myös selvää, että tavoitteena ollut paikka KSTK:n joukkueeseen SM-tokoon on unohdettu tältä kesältä. Onneksi päästään ohjattuun ryhmään tokoamaan kerran viikossa. Jospa se sivullisin silmin aukeaa tämä meidän ”kyllä se kotona osaa -syndrooma”. Iisalmessa matkaseurana olleet Annika ja koikkeri Susu nappasivat alo2:n, sekä Tiina ja bortsu Neppu EVL:stä ykkösen 297 pisteellä. Onnittelut molemmille!
Pihkasta puolestaan on tullut iso tyttö. Sen ekat juoksut alkoivat juuri vapun alla. Kotioloissa näyttäisi, että jotain kuohuja tunnepuolella on käynnissä, sillä ilot ja surut näkyvät sen ilmeistä ja eleistä nyt selvemmin. Pihkan työskentelyyn juoksut ei ole vaikuttaneet, vaan se menee samalla innolla treeneissä kuin ennenkin. Juoksujen ajankohta sattui mukavasti tähän koekauden alle. Toisaalta Pihka missaa juuri alkaneiden toko- ja taipparitreenien ensimmäiset kerrat. Tätä kai se elämä nartun kanssa nyt sitten on…
Uusia kokemuksia on Pihkalle kertynyt uusien riistojen ja veteen tutustumisen myötä. KaiNon järjestämän taippari-infon päälle pidetyssä riistaan tutustumisessa Pihka sai ensikontaktit kaniin ja suuriin harmaalokkeihin. Kanille Pihka tuli vähän pidättyväisenä häntä koipien välissä. Aikansa se nuuhki maassa olevaa kania itsenäisesti, muttei muuten kiinnostunut siitä. Muutaman kanilla vietetyn minuutin aikana Pihka selvästi tuli sinuiksi kanin kanssa, vaikkei sitä vielä ottanutkaan suuhunsa. Toisena oli vuorossa lokkirasti, johon P meni jo selvästi reippaammin. Parin pienen heiton ja lokilla härnäämisen jälkeen Pihka palauttikin jo lokkia vauhdikkaasti Teresalle. Tästä palasimme vielä kanille. Minä otin kanin ja lähdin juoksemaan sen kanssa. Teresa löysäsi Pihkan perääni ja kun heitin kanin vauhdista eteenpäin juoksi Pihka suoraan kanille ja palautti sen Teresalle. On tosi mukava katsoa Pihkan palautuksia kun niissä on niin paljon poweria. Vauhti säilyy, vaikka kani on suussa ja palautukset tulee perille asti. Ilo silmälle.
Uimaan Pihka saatiin Viskin avustuksella. Olimme pienellä lammella treenaamassa. Kävin heittämässä Viskille damin lammen keskelle. Koirat odottivat metsäkaistaleen takana, eivätkä ne nähneet heittoa. Tämän jälkeen seuruutin Viskin rantaan, Pihka tuli kytkettynä Teresan kanssa perässä. Lähetin Viskin noutoon korostetulla käskyllä niin, että Pihkakin varmasti sen kuulee. Tämän jälkeen P pääsi vapaaksi, tuli suoraan rantaan ja selvästi halusi Viskin perään, muttei mennyt veteen. Heitin Pihkalle oman damin aivan siihen nenän eteen sen verran etäälle, että on pakko uida jos sen mielii saada. Niinpä noutohalu voitti ”uintipelon” ja Pihka ui ensimmäisen kerran ikinä. Teresa otti vielä pari tosi lyhyttä vesinoutoa lisää ilman Viskin apua siihen päälle. Siinäpä sitä oli naurussa pitelemistä kun toinen ui ihan pystyssä ja hakkasi etutassuilla veden pintaa. Eiköhän se Pihkan uintiasento parin harjoituskerran jälkeen ala oikeamaan.
5.5. Kävimme Iisalmessa tokoilemassa. Tämä oli talven jäljiltä ensimmäinen ulkokoe ja mukava virkistys sinänsä. Ralf Björklundin tuomaroima koe oli aikataulutettu hieman liian tiiviiksi ja tästä syystä meillä oli koepaikalla melkein pari tuntia odotusaikaa oman luokan starttiin. Ehdin siinä ulkoiluttaa koiran hyvän mittaisella lenkillä ja muistuttaa sille pari liikettä ennen koetta. Koe alkoi paikalla makuulla taas kympin arvoisesti, mutta siinä vaiheessa kun muut poistuivat kehästä alkoivat meidän probleemat. Tuloksena taasen avo3/135p. Tuo on näköjään tämän hetken kisakunto tokossa. Virheitä liikkeisiin tuli niin suuri määrä, ettei niitä jaksa edes luetella. Se on myös selvää, että tavoitteena ollut paikka KSTK:n joukkueeseen SM-tokoon on unohdettu tältä kesältä. Onneksi päästään ohjattuun ryhmään tokoamaan kerran viikossa. Jospa se sivullisin silmin aukeaa tämä meidän ”kyllä se kotona osaa -syndrooma”. Iisalmessa matkaseurana olleet Annika ja koikkeri Susu nappasivat alo2:n, sekä Tiina ja bortsu Neppu EVL:stä ykkösen 297 pisteellä. Onnittelut molemmille!
Pihkasta puolestaan on tullut iso tyttö. Sen ekat juoksut alkoivat juuri vapun alla. Kotioloissa näyttäisi, että jotain kuohuja tunnepuolella on käynnissä, sillä ilot ja surut näkyvät sen ilmeistä ja eleistä nyt selvemmin. Pihkan työskentelyyn juoksut ei ole vaikuttaneet, vaan se menee samalla innolla treeneissä kuin ennenkin. Juoksujen ajankohta sattui mukavasti tähän koekauden alle. Toisaalta Pihka missaa juuri alkaneiden toko- ja taipparitreenien ensimmäiset kerrat. Tätä kai se elämä nartun kanssa nyt sitten on…
Uusia kokemuksia on Pihkalle kertynyt uusien riistojen ja veteen tutustumisen myötä. KaiNon järjestämän taippari-infon päälle pidetyssä riistaan tutustumisessa Pihka sai ensikontaktit kaniin ja suuriin harmaalokkeihin. Kanille Pihka tuli vähän pidättyväisenä häntä koipien välissä. Aikansa se nuuhki maassa olevaa kania itsenäisesti, muttei muuten kiinnostunut siitä. Muutaman kanilla vietetyn minuutin aikana Pihka selvästi tuli sinuiksi kanin kanssa, vaikkei sitä vielä ottanutkaan suuhunsa. Toisena oli vuorossa lokkirasti, johon P meni jo selvästi reippaammin. Parin pienen heiton ja lokilla härnäämisen jälkeen Pihka palauttikin jo lokkia vauhdikkaasti Teresalle. Tästä palasimme vielä kanille. Minä otin kanin ja lähdin juoksemaan sen kanssa. Teresa löysäsi Pihkan perääni ja kun heitin kanin vauhdista eteenpäin juoksi Pihka suoraan kanille ja palautti sen Teresalle. On tosi mukava katsoa Pihkan palautuksia kun niissä on niin paljon poweria. Vauhti säilyy, vaikka kani on suussa ja palautukset tulee perille asti. Ilo silmälle.
Uimaan Pihka saatiin Viskin avustuksella. Olimme pienellä lammella treenaamassa. Kävin heittämässä Viskille damin lammen keskelle. Koirat odottivat metsäkaistaleen takana, eivätkä ne nähneet heittoa. Tämän jälkeen seuruutin Viskin rantaan, Pihka tuli kytkettynä Teresan kanssa perässä. Lähetin Viskin noutoon korostetulla käskyllä niin, että Pihkakin varmasti sen kuulee. Tämän jälkeen P pääsi vapaaksi, tuli suoraan rantaan ja selvästi halusi Viskin perään, muttei mennyt veteen. Heitin Pihkalle oman damin aivan siihen nenän eteen sen verran etäälle, että on pakko uida jos sen mielii saada. Niinpä noutohalu voitti ”uintipelon” ja Pihka ui ensimmäisen kerran ikinä. Teresa otti vielä pari tosi lyhyttä vesinoutoa lisää ilman Viskin apua siihen päälle. Siinäpä sitä oli naurussa pitelemistä kun toinen ui ihan pystyssä ja hakkasi etutassuilla veden pintaa. Eiköhän se Pihkan uintiasento parin harjoituskerran jälkeen ala oikeamaan.
Itse kävin SNJ:n Noun/Nomen koulutusohjaajakurssin nyt viikonloppuna. Reissu oli antoisa ja uusia ajatuksia tuli rutkasti kotipuoleen pähkäiltäväksi.
~J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti